Nyt on pakko kehua vähän

Kehut ja myös kiitokset kaikille tämän blogin lukijoille, koska olette niin ahkerasti käyneet täällä. Maaliskuu 2012 on ollut Sulantoblogin historian vilkkain kuukausi. Tässä kuussa tähän mennessä täällä on ollut yli 50 000 erillistä kävijää ja yli 81 000 sivulatausta. Ei hassumpaa, jatketaan samaan tahtiin.

Fuji X-Pro1, hiomaton timantti

Fuji X-Pro1+ Fujinon XF 35 mm f/1.4 R
@ f/8, 1/280 s. ja ISO 200.

Fuji X-Pro1 on hieno kamera, esineenä. Mustaa metallia niin kuin kameran kuuluukin. Mekaaninen rakenne ja ulkonäkö ovat kertakaikkiaan ensiluokkaiset. Kun näytin Fujia ystävilleni, niin jokaisen suusta pääsi jonkinlainen VAU-huokaisu.

Kamerat on tehty kuvaamiseen, eikä ulkonäkö liity kovin paljon siihen. Se tuo kameran omistajalle hyvän mielen, mutta vain jos koje on pelaa hienosti kuvauskäytössä.

Fujin perusergonimia on hyvä. Aukonsäätö objektiivin tyvessä ja suljinaikakiekko kameran päällä tuovat mieleen 70-luvun, jolloin kamerat olivat vielä yksinkertaisia. Mitä sitä hyvää parantamaan, aukon ja ajan säätö näin on kelpo ratkaisu.

Fuji X-Pro1+ Fujinon XF 35 mm f/1.4 R
@ f/2, 1/2700 s. ja ISO 200.

Sitten, kun mennään Fujin muihin säätimiin ja valikoihin, niin parantamisen varaa olisi siellä sun täällä. Valikot ovat lievästi pitkät ja koska varsinkin jpg-kuvan sävyvalintoja on runsauteen asti, niin jonkinlaiset alavalikot eivät ainakaan haittaisi mitään. Onneksi valikoita ei kovin paljon tarvita sen jälkeen, kun omat henkilökohtaiset suosikkiasetukset ovat löytyneet.

Takanäytölle saa napin painalluksella pikavalikon, jonka avulla tärkeimpien säätöjen tekeminen on nopeaa.

Fuji X-Pro1+ Fujinon XF 35 mm f/1.4 R
@ f/2.8, 1/210 s. ja ISO 1600.

Fujissa on monipuolinen automaattitarkennus, jossa on peräti 49 tarkennuspistettä kattamassa koko kuva-alan. Ihan unelma-asetelma; valitse kohteen päällä oleva tarkennuspiste ja kuvaa ilman tarvetta sommitella uudelleen tarkennuksen jälkeen. Unelma tosiaankin, koska ihan noin se ei mene käytännössä.

Fuji X100 kamerassa oli tarkennuspisteen valinta esimerkillisen kehnosti järjestetty. Siinä piti painaa yhtäaikaa kahdella kädellä kameran eri puolilla olevia nappeja, jotta tarkennuspiste siirtyi haluttuun kohtaan.

Fuji X-Pro1 kamerassa insinöörit ovat parantaneet tarkennuspisteen valintaa, mutta vain puolitiehen. Edelleen pitää painaa kameran eri päädyissä olevia nappeja kahdella kädellä, mutta vasemmalla kädellä ei enää tarvitse pitää nappia painettuna koko sitä aikaa, kun oikea käsi valitsee, kuten X100:ssa. Tämä on täysin käsittämätön järjestely ja tulee mieleen, että onko kameran prototyypillä kuvannut yksikään valokuvaaja.

Fuji X-Pro1+ Fujinon XF 35 mm f/1.4 R
@ f/1.4, 1/150 s. ja ISO 1600.

Tarkennuspisteen nopea ja sujuva valinta on tilannekuvauksessa ensiarvoisen tärkeää ja mukavuutta muussakin kuvauksessa. Piste pitäisi voida valita takaseinän nuolinäppäimillä suoraan yhdellä sormella ilman toisen napin painelua, joka vaatii kaiken lisäksi molemmat kädet.

Automaatitarkennuksen toiminta on ihan ok, mutta ei häikäisevä verrattuna Sony Nex tai vaikka Olympus PEN kameroihin. Tarkennusnopeus paikallaan pysyviin kohteisiin on riittävän ripeä, mutta liikkuviin kohteisiin esitarkennus sopivaan kohtaan on paras menetelmä.

Fuji X-Pro1+ Fujinon XF 35 mm f/1.4 R
@ f/1.4, 1/1250 s. ja ISO 1600.

Tarkennus on täsmällinen ja kuva on tarkka sen tarkennuspisteen kohdalta, joka on käytössä. Luotettavuus sen sijaan pettää joskus yllättävissä tilanteissa, aivan kuin X100 kamerassakin. Yllä olevassa potretissa tarkensin kasvoihin ja tarkennus vilkutti toistuvasti punaista epäonnistumisen merkiksi. Muutaman yrityksen jälkeen tarkennus löytyi. Huoneen valaistus ei ollut erityisen hämärä enkä nähnyt mitään syytä miksi tämä olisi ollut erityisen vaikea kohde tarkennukselle. Nikon D3x ja Pentax K-01 tarkensivat ilman mitään ongelmia samassa tilanteessa.

Etsinkuva on periaatteessa hyvä ja valintamahdollisuus optisen hybridietsimen ja sähköisen etsinkuvan välillä lisää käyttökelpoisuutta. Optisen etsimen rajauskehys kuva-alalle on tosin hyvin summittainen ja kuvaan tulee paljon enemmän kuin kehys näyttää.

Etsimen okulaarista puuttuu diopterisäätö, joka tuntuu turhalta pelkistelyltä. Tällä on ehkä haettu puhtaita linjoja kameran okulaarin tienoille, mutta se on epäkäytännöllistä. Diopterisäädön voi tehdä erillisillä korjailulinsseillä, joita maahantuojalla on varastossa. Kätevää, jos perheessä vaikka kaksi ihmistä käyttää kameraa ja toinen tarvitsee korjailulinssin ja toinen ei. Kaikkea ei tarvitse tuoda 70-luvulta, vain ne hyvät jutut.

Fuji X-Pro1+ Fujinon XF 35 mm f/1.4 R
@ f/1.4, 1/1000 s. ja ISO 1600.

Etsinkuvaa ei näe kunnolla silmälaseilla ja tämä häiritsee ainakin minun kuvaamistani ihan ärsyyntymiseen asti. Miten voin kuvata, jos en näe kunnolla mitä kuvaan?

Fuji X-Pro1 kirjoittaa yllättävän hitaasti muistikortille, joka ärsyttää, koska samaan aikaan ei voi katsella kuvia.

Kuulostaa pelkältä moittimiselta ja vikojen estimiseltä tähän mennessä, eikö? Tosiaan, mutta nuo muutamat kuvaamisen kannalta tärkeät asiat korpeavat ensistäkin enemmän kun katsoo Fujilla kuvattuja valokuvia, jotka ovat aivan mielettömän upeita teknisessä mielessä.

Fuji X-Pro1 ja Fujinon XF 35 mm f/1.4 R.

Vastavalosuoja kuuluu vakiovarustukseen ja sen eteen 

tulee linssinsuojus, joka pysyy huonosti paikallaan.

Fujit ovat jo tunnettuja siitä, että niistä tulee parhaat jpg-kuvat. Fuji X-Pro1:n kuvat ovat sävykkäitä, niissä on tarkkuutta ja terävyyttä vaikka muille jakaa ja korkeat herkkyydet ovat käyttökelpoisia. Teknisestä näkökulmasta kuvissa on jotain ainutlaatuista.

Osansa ainutlaatuisuuteen antavat hienot objektiivit, joista kokeilin vain 35 mm f/1.4 normaaliobjektiivia, mutta uskon kyllä muualla netissä oleviin ylistyksiin muistakin objektiiveista. Fujinon XF 35 mm f/1.4 tekee hienon epäterävyyden sinne minne pitääkin ja hienon terävyyden sinne minne se kuuluu.

Tämä voisi olla voittajakamera ja siksi on todella sääli, että muutamalla melko pienellä seikalla käytettävyys on pilattu. Jos Fuji X-Pro1 kiinnostaa, niin kehoitan kokeilemaan sen sopivuutta omiin käsiin, koska jos noiden mainittujen asioiden kanssa pystyy elämään, niin Fuji on loistokamera.

Kirjoitin Fujista aikaisemmin täällä.

Osallistu työpajaan!

Toukokuun lopulla järjestämääni työpajaan mahtuu vielä mukaan, ilmoittaudu siis. Tulossa on hyvä viikonloppu.

Monitoimikone

Minulla on kokeilussa vielä Panasonic GX1 ja Pentax K-01, joista kirjoitan arvostelut aivan lähipäivinä. Sen lisäksi Nikon D800 kamerasta tulee kokemuksia sitä mukaan kun sitä käytän, ja maanantaina teen ensimmäisen kuvauksen asiakkaalle uudella Nikonillani.

Kamerajuttujen välillä yksi tulostinkokeilu

En ole vakavasti ajatellut, että toimiston monitoimikone olisi minulle tarpeellinen, mutta kun minua pyydettiin kokeilemaan sellaista, niin kokeilin. Sitä paitsi samalla saatoin kokeilla miten hyviä valokuvia edullisella väritulostimella voi tehdä.

HP Photosmart 7150 ei ole ihan perusmonitoimivehje, sillä siinä on langaton yhteys vakiona ja sen verran älyä sisällä, että esim. nettisivujen tulostus käy ilman tietokonettakin. Laitteeseen voi lähettää myös suoraan sähköpostilla tulostettavan aineiston tai langattoman verkon välityksellä esim. iPhonesta. Skanneri ja kopiokone ovat itsestäänselvyyksiä.

Toimintakuntoon saattaminen oli suhteellisen yksinkertaista, vaikka aluksi pelkäsinkin, että se ei kuitenkaan mene kerralla putkeen. Meni kuitenkin. Sähköpostitulostusta varten piti rekisteröityä HP:lla sitä varten olevalle saitille. Taas yksi rekisteröityminen. Taisin jo unohtaa salasanan.

HP:ta operoidaan kosketusnäytöltä, joka ei ole yhtä herkkä kuin iPhonessa, mutta toimii. Käyttöliittymä on selkeä ja halutessa suomenkielinen.

Koneessa on kaksi paperikaukaloa; tavalliselle paperille ja valokuvapaperille. Ensimmäiseen voi toki laittaa valokuvapaperiakin, mutta silloin paperi pitää vaihtaa tekstin tulostusta varten. Valokuvaperilokeroon mahtuu vain 13 x 18 cm paperi tai pienempi, joka kertoo kohderyhmästä jotain. Kaksi erillistä paperilokeroa on mukavuutta, koska tekstiä voi tulostella tavalliselle paperille ja satunnaisia valokuvia niille tarkoitetulle paperille, eikä paperia tarvitse vaihtaa edestakaisin.

Tekstin tulostus toimii siinä kuin missä tahansa muussakin laitteessa. Riittävän nopeasti ja jälki on kelvollista. Kaksipuolinen tulostus on plussaa, koska monet omat tulosteeni ovat kertakäyttöisiä ja kaksipuolisuus säästää paperia.

Puhelimesta, iPhonesta, langaton tulostus toimii hyvin, kunhan ensin lataa HP ePrint sovelluksen puhelimeen. Ilmankin sovellusta voi tulostaa, mutta mitään asetuksia ei voi määritellä.

Sähköpostitulostus toimii sekin ja on vielä niinkin fiksu, että tulostaa mahdollisesti viestissä mukana olevan kuvan valokuvapaperille ja tekstin tavalliselle paperille.

Kokeilin elämäni ensimmäistä kertaa valokuvan tulostusta suoraan muistikortilta ja toimihan sekin. Kyllä perustulostus on helppoa ja kuvat hienon värisiä.

Tulostin valokuvia Lightroomista ja kaikki sujui muuten, mutta en saanut tulostettua ilman valkoisia reunoja. Ei sillä, että haluaisin sellaisia kuvia, mutta sen pitäisi olla mahdollista. Sen lisäksi kuva ei tullut paperille ihan siihen paikkaan, kun piti. Vaakakuvan ala- tai pystykuvan oikea reuna oli kapeampi kuin muut. Lightroomin marginaaleja siirtelemällä sain reunat saman levyisiksi, mutta se vaati pientä kokeilua.

Tulostusjälki on erittäin hyvälaatuista, mutta värinhallinta pitää jättää tulostimelle. Tässä ei ole sunnuntaitulostajan kannalta mitään vikaa, vaan se tekee asiat helpoksi. Paksulle kuitupaperille tulostamisesta sen sijaan on turha haaveilla ja onhan A4 liian pieni oikeaan valokuvatulostamiseen.

Valokuvia varten kannattaa ostaa hyvälaatuista muovipaperia, kuten HP Premium Plus Photo paper tai Ilford Galerie Smooth Pearl, joille molemmille valokuvat ilmestyivät oikein komeina. Porvoon kaupoissa tulostuspaperivalikoima ei ole runsas ja erehdyin ostamaan HP Everyday Photo Paper nimistä tuotetta laatikollisen. Sille tulostetut kuvat ovat selvästi latteampia kuin ensin mainituille kunnon paperille. Musta ei ole mustaa ja tumman pään sävyt tukkeutuvat. En suosittele. Hyvä paperi on tässäkin tapauksessa tärkeää.

Paperin ulostulokohdassa voisi olla jokin uloke, koska tulosteet tipahtavat lattialle turhan helposti. Värikasetit eivät ole jättikokoiset, mutta kokeiluni jälkeen säiliöt olivat näytön mukaan edelleen täynnä, joten ihan muutaman A4 valokuvan jälkeen ei värikauppaan tarvitse lähteä.

HP Photosmart 7150 oli positiivinen yllätys, mutta toisaalta ei minulla ole tällaisista laitteista paljon kokemusta. Toimintakuntoon laitto oli suorastaan helppoa ja vehje pelasi muuten hyvin, mutta Lightroomista en saanut ihan haluamiani reunoja kuviin muuten kuin käsin säätämällä ja kokeilemalla. Tulostusjälki on hyvä niin tekstissä kuin valokuvissakin. Sisäänrakennettu WiFi on hyvä, koska tulostimen voi sijoittaa mihin tahansa, eikä johdoista tarvitse välittää. Pitää tietenkin olla oma wlan, mutta eikö sellainen ole jo jokaisella?

Puffaan tässä vielä HP:n Facebookissa olevaa kilpailua, jossa voi voittaa tällaisen Photosmart 7150 monitoimitulostimen ihan omaksi.

NikonD800, herkkyyttä peliin

Kuvasin aamulla pari esimerkkiä korkeilla herkkyyksillä ja äkkipäätä sanoisin, että näyttääpä hyvältä. Paljon pikseleitä ja hyvä kuva suhteellisen korkealla herkkyydellä ei ole enää mahdoton yhdistelmä. Löysin arkistosta Nikon D700:lla kolmisen vuotta sitten saman kaltaisessa valaistuksessa kuvaamani näkymän, niin voit vertailla. Kumpikin kuva on kuvattu raakana ja kehitetty LR4:ssa samalla tavalla.

Ensin molemmat kuvat täydessä koossa. Nikon D800 7360 x 4912 ja Nikon D700 4256 x 2832.

Nikon D800 + AF-S 24 mm f/1.4
@ f/2, 1/320 s. ja ISO 6400.

Nikon D700 + AF-S 24 - 70 mm f/2.8
@ f/2.8, 1/40 s. ja ISO 6400.

Sitten vielä Nikon D800 kuva pienennettynä samaan kokoon kuin Nikon D700 kuva.

Nikon D800 + AF-S 24 mm f/1.4
@ f/2, 1/320 s. ja ISO 6400.

Nyt on Nikon D800:n kanssa joku havainnut ongelmiakin mm. langattoman salaman kanssa. Tein äsken pikakokeen omalla kamerallani ja kolmella SB-900 salamalla, jotka välkkyivät niin kuin pitääkin.

Nikon D800, ensitunnelmia

Nikon D800 + AF-S 50 mm f/1.4 G
@ f/1.8, 1/80 s. ja ISO 800.

Sain tänään ihan oman Nikon D800 kameran, mutta olin koko päivän Nikonin järjestämässä tilaisuudessa, jossa olivat esiintymässä mm. Joe McNally ja Bill Frakes. En ehtinyt lukea käyttöohjetta tai muutenkaan perehtyä kameraan kovin perusteellisesti, mutta näppäilin kuitenkin joitakin kuvia päivän aikana.

Muutaman tunnin omistamisen ja muutaman kymmenen kuvan jälkeen Nikon D800 tuntuu juuri niin hyvältä kuin ennakkokehut ja -huhut ovat kertoneet. Tarkennus ainakin tuntuu täsmälliseltä ja kuvatiedostot ovat upean näköisiä. Korkeat herkkyydet toimivat mukavasti ja ISO 3200 on erittäin käyttökelpoinen. Sen korkeampia isoja en vielä kokeillut. En vielä tänään laita täyden koon kuvia näkyville, mutta huomenna ehkä. Tässä joka tapauksessa muutama kuva nettiversioina uudella Nikon D800 kamerallani.

Nikon D800 + AF-S 50 mm f/1.4 G
@ f/1.4, 1/200 s. ja ISO 400.

Nikon D800 + AF-S 50 mm f/1.4 G
@ f/1.8, 1/250 s. ja ISO 400.

Nikon D800 + AF-S 50 mm f/1.4 G
@ f/1.8, 1/100 s. ja ISO 400.

Nikon D800 + AF-S 50 mm f/1.4 G
@ f/1.4, 1/100 s. ja ISO 3200.

Nikon D800 + AF-S 50 mm f/1.4 G
@ f/1.4, 1/320 s. ja ISO 3200.

Nikon D800 + AF-S 50 mm f/1.4 G
@ f/1.8, 1/250 s. ja ISO 100.

Nikon D800 + AF-S 24 mm f/1.4 G
@ f/5.6, 1/125 s. ja ISO 100.

Nikon D800 + AF-S 24 mm f/1.4 G
@ f/5.6, 1/160 s. ja ISO 100.

Nikon D800 + AF-S 24 mm f/1.4 G
@ f/5.6, 1/640 s. ja ISO 100.

Kirjasuositus: Värit kohdalleen, Miika Lammela

Vanhaan hyvään aikaan, kun kuvat tallennettiin filmille oli kaikki yksinkertaisempaa. Repro skannasi filmin tai paperikuvan ja teki skannauksen yhteydessä tarvittavat säädöt, jotta painettu kuva vastasi skannattua originaalia. Ennen skannereiden keksimistäkin kuvia painettiin, mutta silloinkin prosessi oli kuvaajan kannalta selkeä.

Digikuvan myötä kaikki muuttui. Kun digikamerat alkoivat yleistyä vuosituhannen alussa, niin valokuvan tuotantoprosessi oli jokseenkin sekava. Filmin kanssa hyväksi havaitut toimintatavat eivät enää olleetkaan niin hyviä.

Kuka oli vastuussa siitä, että kuva oli oikean sävyinen ja värinen painotuotteessa? Mikä tiedostomuoto oli hyvä? Kenelle kuului mikäkin tuotantoprosessin vaihe? Minäkin tein jopa värierotteluja jossain vaiheessa. Jpg-kuva ei ollut hyvä, koska se hukkasi kuvan sisältöä. Jotkut lehdet eivät ottaneet digikuvia vastaan, koska ne olivat kerrassaan kelvottomia mihinkään. Jne.

Nykyään onneksi tavat ovat vakiintuneet jälleen, eikä digikuva ole hankala tai kyseealainen. Paremminkin päin vastoin, kuka asiakas enää haluaa ottaa vastaan dioja tai paperikuvia?

Värit ja sävyt sekä niiden toistuminen oikein on kuitenkin edelleenkin monelle mystiikkaa väriprofiileineen ja -avaruuksineen. Onneksi niin ei tarvitse olla.

Miika Lammela on kirjoittanut helppolukuisen ja kattavan oppaan värinhallinnasta valokuvauksessa. Kirja on luettavissa yhdellä rykäisyllä ja asia on selkeästi esitetty. Minulle selkeni muutama asia kummasti lukemisen aikana ja opin uuttakin.

Miika käsittelee kirjassa väriprofiilien merkityksen niin näytöltä katselussa kuin tulostuksessakin. Tulosteiden katseluun ja värien arviointiin on hyvät ohjeet, kuten myös näytön kalibrointiin. Kirja antaa selitykset ja ohjeet miten värit pysyvät hallinnassa koko työnkulun läpi ohjelmista tai laitteista riippumatta.

Jokaisen digikuvaajan pitäisi olla kiinnostunut siitä miten värit ja niiden toistuminen toimivat, kun kuva  siirtyy kamerasta sähköpostilla ystävälle, FTP:llä asiakkaan serverille, netin kuvagalleriaan tai tulostimen kautta paperille. Värit kohdalleen on suositeltava kirja jokaiselle digikuvaajalle.

Potretteja varten, AF-S Nikkor 85 mm f/1.8 G

Nikon D3x + AF-S Nikkor 85 mm f/1.8 G
@ f/2, 1/320 s. ja ISO 800.

Jostain syystä n. 90 mm polttoväliä pidetään juuri sopivana muotokuviiin, mutta lyhyt tele sopii muuhunkin kuvaamiseen hyvin. Lyhyet telet ovat ( aina olleet ) myös lähes aina suhteellisen valovoimaisia ja optisesti erinomaisia valmistajasta riippumatta. Kun valovoimassa pysytään f/2:n tuntumassa, niin hintakin on tavallisen palkansaajan resurssien rajoissa.

Tähän sarjaan kuuluu kokeilemani AF-S Nikkor 85 mm f/1.8 G, joka on uusittu versio Nikonin mallistossa jo iät ajat olleesta krittisiltä numeroiltaan samanlaisesta lasista.

Olympus 45 mm f/1.8, Nikkor 85 mm f/1.8 ja Nikkor 85 mm f/1.4.
Minkä näistä ottaisit matkalle mukaan?

Objektiivi ei ole pieni, mutta se on yllättävän kevyt. Mekaaninen rakenne tuntuu erittäin hyvältä, mutta kun vertaan kalliimpaan f/1.4 valovoimaiseen, niin se tuntuu vielä himpun verran paremmalta. En osaa nimetä tarkalleen miksi, mutta tuntuu kuitenkin. Mukaan tulee vastavalosuoja Nikonin tapaan. Tämä on hyvä käytäntö, jonka voisivat omaksua kaikki valmistajat.

Olympus 45 mm f/1.8, Nikkor 85 mm f/1.8 ja Nikkor 85 mm f/1.4.
Olympus tarkentaa nopeammin kuin Nikkorit,
mutta Nikkorit tekevät hienomman bokehin.

Tarkennusnopeus on keskinkertainen, mutta riittävä. Täydellä aukolla täytyy olla huolellinen, koska terävyysalue on pieni ja tarkennuksen pitää olla kohdallaan just eikä melkein. Lyhin tarkennusetäisyys on 80 cm, joka on riittävä kasvokuviin ja tavanomainen lähin etäisyys tällaiselle objektiiville.

Nikon D3x + AF-S Nikkor 85 mm f/1.8 G
@ f/2, 1/250 s. ja ISO 400.

Optinen suorituskyky on loistava. Markkinoilla on voi olla parempiakin vastaavia objektiiveja, mutta Nikkor ei häpeä missään seurassa. Täydellä aukolla terävyys ja kontrasti ovat hyvin käyttökelpoisella tasolla, mutta paranevat himmentämällä erittäin hyviksi n. aukolle f/5.6 mennessä. Tämän objektiivin uskaltaa laittaa minkä tahansa Nikonin nokalle ja jos jälki ei ole terävää, niin vika on kuvaajassa.

Nikon D3x + AF-S Nikkor 85 mm f/1.8 G
@ f/2, 1/320 s. ja ISO 800.

Vertailussa AF-S Nikkor 85 mm f/1.4 G ja AF-S Nikkor 85 mm f/1.8 G


Nikonilla on ollut n. 1,5 vuotta mallistossaan uusittu versio legendaarisesta f/1.4 valovoimaisesta 85 mm telestä. Valovoima maksaa ja tässäkin tapauksessa 2/3 aukon valovoiman lisäyksestä pitää pulittaa n. 850 euroa. Mitä tällä lisähinnalla sitten saa?

Ensinnäkin on niitä kuvaajia, jotka haluavat sen kaikkein valovoimaisimman joko statuksen, valovoiman tai jonkun muun syyn vuoksi. Silloin ainoa vaihtoehto nikonistille on AF-S Nikkor 85 mm f/1.4 G.

Matkustavalle kuvaajalle puolestaan pienempi ja kevyempi AF-S Nikkor 85 mm f/1.8 G voi olla järkevämpi, jos tällaisen objektiivin matkalle yleensä haluaa ottaa. Moni valokuvausharrastaja pörssiyhtiön sitouttamis- tai muita palkkioita saaneita lukuunottamatta päätynee tähän versioon myös, koska se on niin sopivan hintainen.

Miten sitten optinen suorituskyky, kumpi on parempi? No, AF-S Nikkor 85 mm f/1.4 G on kyllä melkoisen hieno optiikka ja lajinsa huippua ilman muuta, mutta kuten jo sanoin, niin AF-S Nikkor 85 mm f/1.8 G on myös erittäin hyvä.

Kun halutaan sitä hienoa epäterävyyttä taustalle, niin silloin AF-S Nikkor 85 mm f/1.4 G on vähän, mutta näkyvästi parempi. Molemmat tekevät hienon bokehin, mutta valovoima puhuu tässä. Onko se 850 euron arvoista riippuu aivan kuvaajasta ja hänen luottokorttinsa limitistä.

Nikon D3x + AF-S Nikkor 85 mm f/1.4 G
@ f/1.4, 1/320 s. ja ISO 640.

Nikon D3x + AF-S Nikkor 85 mm f/1.8 G
@ f/1.8, 1/200 s. ja ISO 640.

Kun kuvasin näillä kahdella objektiivilla rinnakkain, niin olin huomaavinani , että AF-S Nikkor 85 mm f/1.4 G on ehkä aavistuksen terävämpi parhaimmillaan. Epäilen huomaako sitä kukaan käytännössä, kun vertailukohta puuttuu kuitenkin lähes aina.

Kromaattiset aberraatiot, nuo purppurat ja vihertävät reunukset kontrastikkaissa rajapinnoissa, on korjattu paremmin kalliimmassa objektiivissa. Tämä ei ole iso miinus, koska esim. Lightroom 4:ssa noista kiusallisista reunuksista pääsee eroon napin painallluksella.

Tuossa alla on kuvasarja, jonka kanssa itse kukin voi tihrustaa silmänsä kipeiksi ja tehdä omat johtopäätöksensä. Tarkennus on kuvan keskellä metsän reunassa. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että tämä on vain yksi kuva-aihe ja tällaista aihetta ei ole mitään alyä kuvata täydellä aukolla. Tällaista kuvaa ei oikeastaan ole älyä kuvata muutenkaan, mutta tähän tarkoitukseen se sopii.

Suosituksena sanoisin, että AF-S Nikkor 85 mm f/1.8 G on erittäin hyvä objektiivi ja näistä kahdesta hinta - laatusuhteeltaan ylivoimainen, mutta vain parasta haluavalle AF-S Nikkor 85 mm f/1.4 G on ainoa vaihtoehto. F/1.4 aukko maksaa n. 1349 euroa ja f/1.8 aukko maksaa n. 499 euroa.

Nikon D3x + AF-S Nikkor 85 mm f/1.4 G
@ f/1.4, 1/8000 s. ja ISO 100.

Nikon D3x + AF-S Nikkor 85 mm f/1.4 G
@ f/1.8, 1/6400 s. ja ISO 100.

Nikon D3x + AF-S Nikkor 85 mm f/1.8 G
@ f/1.8, 1/6400 s. ja ISO 100.

Nikon D3x + AF-S Nikkor 85 mm f/1.4 G
@ f/2.8, 1/3200 s. ja ISO 100.

Nikon D3x + AF-S Nikkor 85 mm f/1.8 G
@ f/2.8, 1/3200 s. ja ISO 100.

Nikon D3x + AF-S Nikkor 85 mm f/1.4 G
@ f/5.6, 1/800 s. ja ISO 100.

Nikon D3x + AF-S Nikkor 85 mm f/1.8 G
@ f/5.6, 1/800 s. ja ISO 100.

Nikon D7000 on myyty!

Eipä kauan kestänyt kameran myyminen. Kiitos kaikille kiinnostuneille.

Kuten olen aiemmin kirjoittanut, niin aion luopua APS-C koon kameroista kokonaan ja pitää Nikonin täyden kennon järjestelmän sekä Olympuksen m4/3 järjestelmän.

Minulla on ollut Nikon D7000, jolla olen kuvannut muutaman videon ja satunnaisesti valokuvia. Tämä Nikon D7000 on nyt myynnissä. Olen ostanut sen uutena Top Shotista tammikuussa 2011, eli laite on n. vuoden ja kvartaalin ikäinen. Kamera on erittäin siisti, ei sitä uuden veroiseksi voi sanoa, mutta melkein.

Nikonin suljin on Exif Viewer-ohjelman mukaan lauennut 6395 kertaa, eli ei juuri mitään. Suurin osa laukaisuista on tullut time lapse videoita tehdessäni, eikä kamera ole ollut kovin usein keikalla.

Nikon D7000 on Nikonin paras APS-C ( DX ) kokoinen runko mielestäni. Se on kompaktin kokoinen ja siinä on paljon hyviä ominaisuuksia, kuten Nikonin mainio langaton salamaohjaus rungosta käsin, monipuolinen automaattitarkennus ja kohtalaisen hyvät video-ominaisuudet. Kuvan tekninen laatu on erinomainen; olen tehnyt A2 kokoisia tulosteita D7000:n kuvista hyvällä menestyksellä.

Mukana tulee AF-S Nikkor 18 - 55 mm f/3.5 - 5.6 GII ED objektiivi, akku, laturi, käyttöohje ja pari johtoa. Erikoisvarusteena on salamaikkunan eteen kaksipuolisella teipillä kiinnitetty infrapunasuodatin, josta on apua salamakuvauksessa. Suodatin irtoaa tarvittaessa helposti jälkiä jättämättä.

Tuon objektiivin, joka on erittäin siistissä kunnossa, olen ostanut joskus D40 kameran mukana kitissä. Se ei ole huippuoptiikka, mutta se on mielestäni mainettaan parempi lasi. Olen kuvannut sillä monta kelpo kuvaa, joista yksi tässä.

Hinta on 740 euroa. Porvooseen ja pk-seudulle voin toimittaa henkilökohtaisesti sopimuksen mukaan, mutta muualle Suomeen posti kuljettaa. Minä maksan tavallisen postipaketin kulut.

Tarvitsen kameraa vielä ensi keskiviikkona 28.3.2012 pieneen videoprojektiin, jonka jälkeen voin luovuttaa sen. Jos olet kiinnostunut, niin ota yhteyttä blogi ät sulanto.fi.

Tule mukaan työpajaan!

Toukokuun lopulla järjestettävässä työpajassa on vielä tilaa, ilmoittaudu heti.

Pentax K-01, mikä ihmeen legokamera?

Pentax K-01 + Pentax DA 40 mm f/2.8 XS
@ f/2.8, 1/400 s. ja ISO 100.

Pentax K-01 todella näyttää lasten lelulta. Uudet tyylisuunnat ovat tervetulleita kameroiden muotoiluun, vaikka ei minulla retroakaan vastaan mitään ole. Onneksi Pentax ei ole laittanut mallimerkintään X-kirjainta. Ehkä heidän ei tarvinnut, koska x on jo kameran nimessä. Vai miten olisi PentaxX-01 tai ehkä PentaxXX?

Pentaxin toinen peilitön kamera on tuotannon kannalta eräänlainen järkiratkaisu. Kamera on mitä ilmeisimmin hyvin pitkälle sekoitus K-5 ja K-r kameroita, mutta ilman peilikoneistoa ja etsintä. Kaikki Pentaxin objektiivit käyvät ilman sovittimia, josta käyttäjät tykkäävät.

Järkevä ei aina ole paras ratkaisu, vaan usein vahvakin kompromissi. Pentaxin tapauksessakin näin on. K-01 on melko isokokoinen, ei oikeastaan sen pienempi kuin tavallinen peilijärkkäri. Tarkennus on hidas verrattuna Sony Nexiin tai uusiin m4/3 kameroihin. Tarkennusnopeus on verrattavissa ennemminkin esim. Nikon D7000:n tarkennukseen live view tilassa.

Pentaxin ulkomuoto ei oikein vakuuta minua, mutta onhan se erilainen kuin muut. Piste siitä. Kun kameraa pitää kädessä, niin se ei tunnu lelulta, vaan hyvin tehdyltä laatutuotteelta. Ulkonäkö pettää tässä suhteessa.

Jos ei runko ole pieni, niin ainakin yksi objektiivi on. Pentax K-01:n mukana kittinä myytävä 40 mm pannukakkuobjektiivi on niin ohut, että sitä voisi luulla runkotulpaksi, jos linssinsuojus on paikallaan. Panasonicin 20 mm f/1.7 on monesti ollut pienen objektiivin mittapuu, mutta sekin näyttää jättiläiseltä Pentaxin 40 mm rinnalla. Nikonin runkotulppa ei ole paljon ohuempi kuin Pentaxin objektiivi.

40 mm on ehkä hieman hassu polttoväli kittiobjektiiville, koska se vastaa n. 60 mm kuvakulmaa täyden kennon kamerassa. Joku syy tähänkin epäilemättä on.

Kerron myöhemmin enemmän siitä miten Pentax toimii.

Canon G1X kokeilussa

69 mm, f/5, 1/100 s. ja ISO 800

Canon G1X on erikoinen kamera. Kuvatessa se tuntuu pokkarilta ja kuvia katsoessa se tuntuu järkkäriltä. Mekaaninen kokoonpano on sitä mitä Canonilta voi odottaa, eli hyvä. Kamera on erittäin hyvän tuntuinen eikä missään tilanteessa vaikuta halvasti tehdyltä.

112 mm, f/5.9, 1/60 s. ja ISO 800

Käytettävyys on hyvin samanlainen kuin Canonin G12:lla. Kuvausote sopii ainakin omille käsilleni mukavasti ja säätimetkin ovat tutuilla paikoilla. Valotusohjelman ja -korjailun tukevat säätökiekot ovat kameran päällä. Etusormi käyttelee kameran etupuolen kiekkoa ja peukalo vastaavasti takasenän hieman liian pienikokoista, mutta täsmällistä pyörylää.

Canon ei ole pokkari kokonsa puolesta, se on kompakti, mutta ei kovin pieni. Monet peilittömät järkkärit ovat pienempiä kuin G1X.

Panasonic GX1 on samaa kokoluokkaa kuin Canon G1X.

G12:n mukailussa on menty niin pitkälle, että etsin on päätetty jättää pois, siis sähköinen etsin. Optinen korvike ei ole häävi, mutta kyllä sitä hätätilassa voi käyttää. Ihmettelen kovasti, että miksi Canon ei ole laittanut sähköistä etsintä G1X:een, sillä se lisäisi käytettävyyttä monta pykälää.

Takanäyttö on toimii niin kuin pitääkin ja kääntyy lisäksi melkein joka suuntaan, mutta kuvausote ei ole tukevin, kun kamera on käsivarsien ojennuksessa. Varsinkin pitkähköillä valotusajoilla otsaluuhun tuettu kamera olisi helpompi pideltävä.

28 mm, f/4.5, 1/160 s. ja ISO 100

Laukaisin on yliherkkää lajia ja minulle sattui vahingonlaukauksia useita siitä syystä. Kuvausnopeus ei päätä huimaa, mutta riittänee kameran mahdollisille ostajille. Tarkennusnopeus on sekin samaa luokkaa kuin G12:lla ja kasvojen tunnistus toimii hyvin. Lähin tarkennusetäisyys on lievä pettymys, sillä makroasennossakin se on pitkähkö, vaihdellen laajakulman 20 sentistä telen 85 senttiin.

52 mm, f/7.1, 1/320 s. ja ISO 100

Kuvan tekninen laatu on erittäin hyvä herkkyysasetuksesta riippumatta. Kuvat ovat teräviä ja sävykkäitä. Kiinteä zoomi on hyvälaatuinen ja toimii kokonaisuudessa kiitettävästi. Polttovälialue on 28 - 112 mm täyden koon kuvakulmalla ilmaisten.

Canon vihjailee markkinoinnissaan, että G1X:n kuvakenno on APS-C kokoa, mutta yhtä hyvin voisi sanoa, että se on m4/3 kokoa, koska oikeastaan se on lähempänä jälkimmäistä. Eipä sillä mitään väliä ole kuvaamisen kannalta, mutta markkinoinnissa kaikki keinot ovat käytössä, kun kuluttajaa yritetään houkutella.

112 mm, f/7.1, 1/250 s. ja ISO 100

Valovoimaa on niukasti, mutta ei sen niukemmin kuin minkä tahansa järkkärin kittizoomissa. Oikeastaan laajakulman f/2.8 on ihan ok valovoima, mutta suurin aukko pienenee tosi nopeasti polttovälin pidetessä ja päätyy arvoon f/5.8 teleasennossa. Objektiivin fyysinen koko on arvatenkin pitkälti määritellyt polttovälin ja valovoiman, joista jomman kumman kasvattaminen olisi kasvattanut samalla kokoa.

112 mm, f/6.3, 1/125 s. ja ISO 160

G1X on helppokäyttöinen kamera, jossa on erittäin hyvä kuvan laatu. Kenelle se sitten sopii? Varmaankin niille, jotka ovat tyytyväisiä G12:een, mutta haluavat järkkärin kuvan laatua. Suuri osa edullisen järkkärin ostajista ei koskaan hanki kittizoomia kummempaa objektiivia, joten hekin voisivat aivan yhtä hyvin kuvata G1X:lla.

Canon G1X jätti varovaisen positiivisen vaikutelman. Käytettävyys on pokkarimainen, mutta kuvan laatu hyvää järkkäritasoa. Olen aina pitänyt G-sarjan kameroista ja G1X:ssa on samat geenit. Canonilla on helppo kuvata. Sähköisen etsimen puute harmittaa. Hinta on ehkä hieman kova, koska samalla hinnalla on tarjolla hyvä valikoima järkkäreitäkin, joissa on laajentamismahdollisuus kaiken varalta.

28 mm, f/6.3, 1/500 s. ja ISO 100

Samalla rahalla saisi esim. Panasonic G3:n kittizoomilla ja melkein samalla rahalla saisi myös esim. Olympus E-PL3:n kittizoomilla ja sähköisen etsimen. Minun valintani taitaisi olla jompi kumpi näistä.

Michael Reichmann kirjoitti saitillaan jokin aika sitten, että Canonista on tullut kameramaailman Toyota, joka tekee hyviä, mutta tylsiä tuotteita. Se oli mielestäni hyvin sanottu, sillä Canon ei ole tehnyt 5Dmk2:n jälkeen yhtään sykähdyttävää kameraa. Canon on tehnyt hyviä kameroita, mutta teknologian edelläkävijänä tunnettua Canonia ei ole näkynyt viime vuosina. Toivottavasti vielä joskus näkyy.

Oheiset kuvat ovat Lightroomilla käsiteltyjä raakakuvia, joista osa aukeaa täysikokoisina. Kuvien teknisissä tiedoissa ilmoitetut polttovälit ovat täyden kennon vastaavuuksina.