tiistai 20. joulukuuta 2011

Terveisiä Kuubasta!

Sulantoblogin erikoiskirjeenvaihtaja Jyrki Vesa pakeni sadetta ja talvea Etelä-Amerikkaan, josta hän lähettelee meille terveisiä silloin tällöin.
Olympus XZ-1 @ 6 mm, f/1.8, 1/250 s. ja ISO 200.
Oikealta Nikon SB-800 salama.
Reissukameran valintaa

Teen talvisin muutaman viikon reissun Etelä-Amerikkaan. Otan mukaan vain pienen repun, joka kulkee lentokoneessa käsimatkatavarana. Mitään ylimääräistä ei siis mahdu mukaan.

Mikä on hyvä kamera tällaiselle reissulle? Täyden koon kenno, valovoimaista lasia laajakulmasta teleen, selkeät käyttösäätimet, mahtuu taskuun, kestää vettä ja kolhuja. Tällaista ei tietenkään ole olemassakaan.

Viimeksi minulla oli kamerana Nikon D7000, mutta nyt päätin ottaa jotain pienempää. Mietimme Matin kanssa mikä voisi olla sopiva kamera ja yhdeksi ehdokkaaksi nousi heti Fujin uutuus X10. Fuji piti kuitenkin unohtaa saman tien, koska haluan tehdä salamakuvia myös reissun päällä, eikä Fujin salamaa saa käsisäädölle.

Sitten muistui mieleen Olympus XZ-1, joka Matilla oli mukana, kun kävimme viime kesäkuussa Ranskassa valokuvafestareilla. Olympuksen salaman saa käsisäädölle ja sitä voi käyttää orjasalaman väläyttämiseen. Olympuksessa on myös hyvä valovoimainen objektiivi ja kamera mahtuu shortsien taskuun. Valinnassa oli lopulta helppo kallistua XZ-1:een.
Olympus XZ-1 @ 6 mm, f/8, 1/200 s. ja ISO 100.
Vasemmalta Nikon SB-800 salama.
Perinteiseen ja oikeaoppiseen tapaan otin uuden kameran käyttöön pari tuntia ennen reissuun lähtöä. Adobe Bridge CS5 ei luonnollisesti tunnista Olympuksen raakakuvia, enkä kiireessä löytänyt sopivaa muutakaan ohjelmaa, kun en halunnut päivittää Photoshopia. Kuvaan siis reissukuvat sekä raakana että jpgnä. Nämäkin kuvat ovat suoraan kameran pieniä jpg-kuvia ilman mitään kuvankäsittelyä.

Molemmat kuvat on valaistu Nikon SB-800 salamalla, joka asetettu orjaksi ja väläytetty Olympuksen yhdysrakenteisella salamalla. Kamera ja salama olivat luonnollisesti käsisäädöllä.

Kerron miten Olympus toimii ja lähettelen lisää kuvia kun reissu edistyy.

Jyrki Vesa

7 kommenttia:

Timo Suvanto kirjoitti...

Sen verran olen vanhan liiton miehiä, että jos pitää valita, kumpi on vaakasuorassa, laituri vain horisontti, niin valitsisin horisontin.

http://www.nikkemedia.fi/timo/satunnaisia_kuvia/korjauttu_JV.jpg

TS

Anonyymi kirjoitti...

Bibble 5.2.3 väittää osaavansa Olympuksen RAW:t (Kameran puutteessa vaikea testata).

Anonyymi kirjoitti...

Suvannon mielestä horisontin pitää olla suorassa mutta rakennusten vinossa?

Jarmo Pöyhönen kirjoitti...

Olkoon horisontti suorassa tai väärässä, se ei ole oleellista minulle. Ylemmän kuvan tunnelma ja hallittu valon käyttö, kiinnitti minun huomioni kuvassa.

Alemman kuvan kirkkaat värit (ei nähtävillä Suomessa tähän aikaan vuodesta) miellytti ja kontrasti kuvattavien ja minun elämän välillä, sai pohtimaan, kuinka erilaisissa maailmoissa me ihmiset eletäänkään.

Lisää kuvia, Jyrki.

Timo Suvanto kirjoitti...

Anonyymille myös rakennukset pystysuoraan kääntävä versio:
http://www.nikkemedia.fi/timo/satunnaisia_kuvia/jyrki_korj2.jpg

Jyrkin kuva, kuten tekstistä käy ilmi, on täysin käsittelemätön. Mitä hän sille tekee jatkossa, on tietysti täysin hänen oma asiansa. Laiton käsitellyn version lähinnä keskustelun avaukseksi.

Ammattikuvaajan tunnistaa (tai ainakin pitäisi tunnistaa) siitä, että hän tekee tietoisia ratkaisuja. Jos kuvassa horisontti on vinossa, niin se on sitä jostain tietoisesta syystä. Jos se on vahingossa hieman vinossa, niin se suoristetaan mahdollisuuksien mukaan. Sama pätee rakennuksiin. Ne ovat pääsääntöisesti suorassa. Jos ne ovat vinossa, niin siihen on jokin kerrontaan liittyvä syy.

Anonyymi kirjoitti...

Eikö Suvanto ole kuullut ilmiöstä nimeltä perspektiivi? Valokuvassa rakennusten seinä eivät ole pystysuorassa perspektiivistä johtuen.

Timo Suvanto kirjoitti...

Tähän voisi kommentoida lyhyesti tai pitkästi. Kommentoin lyhyesti.

Perspektiivistä johtuen loittonevat yhdensuuntaiset linjat näyttävät lähestyvän toisiaan. VRT. rautatiekiskot tai korkean rakennuksen nurkkalinjat alhaalta katsottaessa.

Kaukana olevan rakennuksen seinät ovat kuvassa vinossa yleensä ihan muusta syystä. Tämä ilmiö riippuu siitä, millaisen projektion objektiivi tekee kohteesta tasomaiselle kuvapinnalle. Mahdollisuuksia on monia, mutta yleensä reuna-alueilla projektio on enempi vähempi vääristynyt.

Kuvaa katsottaessa ihminen kokee kuvan luonnolliseksi, kun mm. meri horisonttina on vaakasuora ja kaukana olevien rakennusten seinät ovat pystysuorat. Kun kuvassa ovat nämä perusasiat "kunnossa", niin katsojan huomio keskittyy paremmin kuvan pääkohteeseen, eli esim. tässä trumpetinsoittajaan.