Päivän kuva

Tämän päivän kuva on melko tavallinen muistonäpsy tilanteesta.  Halusin julkaista tämän kuvan, koska kuvasin sen uudella, tänään ostamallani objektiivilla. Ostin Nikkor 35 mm f/1.8 DX objektiivin Nikon D40 kameraa varten, mutta yllä oleva kuva on kuvattu D700 kameralla. 

Tuo pikkukennoiselle suunniteltu objektiivi nimittäin toimii todella hienosti myös oikeissa täyden kennon kameroissa. Toki joitakin pikku rajoituksia on, kuten pientä vinjetointia kauas tarkentaessa ja pienin suositeltava himmenninaukko on jossain f/4 paikkeilla. Paljon nelosta pienemmälle himmennettynä kuvan nurkat menevät mustiksi ja mustan raja on melko terävä.

Henkilökuvissa vinjetointi ei haittaa mitään ja isolla aukolla kuvaaminen on aivan luonnollista eikä kuvausetäisyyskään ole yleensä muutamaa metriä enempää. Toki kekseliäs kuvaaja voi käyttää vinjetoinnin hyväkseen vaikka maisemakuvauksessa, sehän on vain luovuudesta kiinni.

Piirto ja kontrastintoisto ovat hyvät heti täydeltä aukolta alkaen ja nousevat erinomaiselle tasolle aukolle 2.8 himmennettäessä. Aivan kuvan nurkat ovat hieman pehmeät FX-koon kamerassa, mutta pikkukennoisessa koko kuva-ala on todella skarppi aukolla 2.8. Eräässä testissä sanottiin toiston olevan hieman pehmeää täydellä aukolla, mutta pehmeä on mielestäni liioittelua, sillä kuva on terävä.

Tarkennus toimii nopeasti, mutta ei huippunopeasti ja lähes äänettä. Parasta tässä on tarkennuksen luotettavuus, joka on erinomainen.

Ihmiset ostelevat esim. Lensbaby objektiiveja tietyn efektin aikaansaamiseksi. Täyden kennon kamerassa käytettynä Nikkor 35 mm f/1.8 DX objektiiviin pitää suhtautua hieman samalla tavalla. Nikkor sopii hyvin isokennoiseen kameraan, mutta kuvaajan pitää huomioida mainitut rajoitteet. Tulen käyttämään hankkimaani Nikkoria D700 rungossa henkilökuviin, se on aivan varma.

Tämä pieni kiinteäpolttovälinen Nikkor on ehdoton hankinta kelle tahansa Nikonistille ja noin 200 euron hintaa voi pitää miltei erikoistarjouksena. Objektiivi toimii hyvälaatuisena normaalina pikkukennoisessa, mutta sitä voi käyttää aivan mainiosti myös täyden kennon kamerassa.

Nämä ovat yhden päivän kokeilujen perusteella annettuja lausuntoja, mutta innostuin uudesta Nikkorista todella paljon. Yllä oleva kuva on täydellä aukolla kuvattu ja kamerana oli siis Nikon D700.

Pikkunikkorin suorituskyky saa tietenkin odotusarvot ylös myös aivan oikean 35 millisen kohdalla. Nikonin kiinteäpolttovälisten valikoima on pahasti ajastaan jäljessä ja toivottavasti saamme ( lähi-) tulevaisuudessa nähdä joitakin päivityksiä perinteisten täyden kennon objektiivien sarjaan.

Päivän kuva

Menee ihan päivien kuvitteluksi tämä blogi. Tällainen taidepaukku tänään. Kuvattu Nikon D700 kameralla ja Nikkor 24 - 70 mm f/2.8 zoomilla.

Viikonloppuna viimeistään tulee jotain muutakin, sillä julkaisen arvioni Tamron 70 - 200 mm f/2.8 objektiivista.

Tulossa on myös arvio Olympus E-620 kamerasta ja 25 mm f/2.8 objektiivista.

Päivän kuva

Tällainen tällä kertaa. Pelleilin Nikonin 24 millisen PC-E objektiivin kanssa erään ruokakaupan oven edustalla. Täydellä aukolla ja täydellä tiltillä. Tuon nurkkien tummennuksen olen tehnyt jälkeenpäin, sillä tilttisiftiobjektiivit eivät vinjetoi kovin helposti tavallista suuremman piirtoympyrän johdosta.

Päivän kuva

Tämä on kuvattu aikaisin aamulla Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Kamera oli Nikon D700 ja objektiivi käsitarkenteinen 50 mm f/2.0 Ai aukolla 5.6.

Sain tänään käsiini muutamia taidetulostuspapereita ja voin toivottavasti raportoida tulosteiden eli vedosten ulkoasua parin päivän kuluttua. Mukana on Hahnemühlen, Harmanin ja Ilfordin papereita.

Päivän 600 kuvaa

Nikon D700 kamerassa on sisäänrakennettu intervalometri, eli mahdollisuus ottaa automaattisesti tietty määrä kuvia tietyin välein. Tämä on hauska ominaisuus, jolla voi tehdä animaatioita. Joskus jopa viihdyttäviä sellaisia.

Kuvasin jälleen pihallani olevia kukkia. Laitoin kameran jalustalla aivan maan tasolle, säädin valotuksen aukon esivalinnalle, tarkensin ja asetin aukoksi 5.6. Kamera valotti kymmenen sekunnin välein kuvan kunnes 600 kuvaa oli täynnä. Objektiivi oli käsitarkenteinen Nikkor 28 mm f/2.8 Ai.

Toin kuvat Final Cut Express ohjelmaan, jossa asetin yhden valokuvan pituudeksi videolla yhden videoruudun. Näin animaation pituudeksi tuli 24 sekuntia, mutta se tuntui hieman liian pitkältä, joten laitoin nopeudeksi 200% ja nyt pituudeksi tuli 12 sekuntia.

Tässä näkee hyvin mitä auringon valo saa aikaan kasveissa. Nyt, kun aurinko on paistanut ja lämmittänyt parina päivänä, niin kyllä tuo sama vaikutus tuntuu ihmisissäkin. 

Jostain syystä en osaa laittaa videota näkymään kunnolla tässä blogissa, mutta klipin voi nähdä myös täällä.

Päivän kuva

Testasin Tamron 70 - 200 f/2.8 objektiivin tarkennusta liikkuvaan kohteeseen toissapäivänä. Naapurin jälkikasvu auttoi oikein mielellään tarjoten pientä performanssia kuvattavaksi. Kuva on otettu 200 mm polttovälillä täydellä aukolla 2.8 ja suljinajalla 1/2500s.

Päivän kuva

Kesä taitaa tulla sittenkin. Kuvasin kukat omalla pihallani Olympus E-620 kameralla ja 25 mm f/2.8 objektiivilla. Kääntyvä näyttö ja live view mahdollistavat aivan maan pinnasta kuvaamisen eikä kuvaajan tarvitse kykkiä naama mullassa. Tuo mainio ja pienikokoinen objektiivi tarkentuu miellyttävän lähelle. Otin kuvan jo eilen, mutta olisin voinut tehdä sen tänäänkin.

Vedostaminen onkin helppoa!

Aikaisemmin kerroin, että minulla on kokeilussa HP Photosmart Pro 9180 tulostin ja lupasin raportoida, kun saan aikaan kelvollisia vedoksia kuvistani. No, nyt se on tapahtunut.

Minulla on melko vähän kokemusta digivedostamisesta ja sekin vähäinen kokemus ei ole kovin hyvää. Tarkoitan, että kokemukseni perusteella digivedostaminen ei ole kovin vaivatonta tai sujuvaa, jos tavoite on edes hieman kunnianhimoinen. 

Kehitys kehittyy ja mielikuvani tietokonepimiöstä muuttui laakista eilen iltapäivällä, kun otin HP:n laatikostaan ja asensin toimintakuntoon. Laite on tietenkin melko isokokoinen, mutta niin ovat kaikki A3+ koon tulostimet. Toimintakuntoon laitto oli erittäin vaivatonta ja edellytti virta- ja usb-johtojen liittämisen sekä ajureiden asennuksen. 

Suomalaisen miehen tavoista poiketen luin käyttöohjetta huolella ennen ensimmäistä yritystäni tulostaa. Halusin mahdollismman selvän käsityksen siitä mihin minkäkin tyyppinen paperi laitetaan ja millä tulostusprofiililla tai -hallinnalla pääsen nopeimmin haluamaani lopputulokseen. Se ei tullut aivan päivänselväksi, mutta parin tulosteen jälkeen tulin siihen päätelmään, että HP:n ColorSmart tekee oikein sievää jälkeä. Näin ainakin suoraan Lightroomista tulostettuna.

Mukana tuli pari pakettia HP:n paperia, HP Professional Satin Photo Paper ja HP Advanced Photo Paper, glossy. Ensin mainittu on puolimatta ja jälkimmäinen kiiltävä. Molemmat paperit toimivat väritulosteissa mielestäni oikein hyvin, mutta taidan pitää enemmän tuosta puolimattaisesta. Kiiltävässä näkyy puolimattaa enemmän eroja mustan ja muiden värien välillä, kun valo osuu vedokseen niin, että vedos kiiltelee. Tälle on jokin oma sanakin, mutta en sitä juuri nyt muista.

Kaikkiaan olin yllättynyt kuinka helposti oikean värinen kuva siirtyi paperille. Aikasemmat kokemukseni ovat olleet aivan jotain muuta, mutta siitä on jo aikaakin useita vuosia.

Palaan tähän aiheeseen vielä ensi viikolla ja arvioin vedosten laatua hieman täsmällisemmin ja kriittisemmin. Kokeilen myös mustavalkokuvien tekoa sekä HP:n papereille että Hahnemühlen huippupapereille. Minua kiinnostaa ennen kaikkea hyvän mustavalkoisen vedoksen aikaansaaminen.

Päivän kuva

Kävin Porvoon kaatopaikalla kippaamassa kuorman jätepuuta. Lokit viihtyvät hyvin kaatopaikoilla ja siksi otin mukaani kokeiltavana olevan Tamron 70 - 200 f/2.8 objektiivin. 

Oheisen kuvan otin auton ikkunasta mainitulla Tamronilla täydellä aukolla f/2.8, jolla valotusajaksi tuli 1/4000 s. ISO 200 arvolla. 

Kuva päivässä

Tästä eteenpäin julkaisen täällä blogissani kuvan joka päivä. Tämä blogihan on valokuvauksesta, joten valokuvia pitää olla esillä entistä enemmän. Päivän kuva, jos sitä näin kutsutaan, on aina samana päivänä kuvattu, tai ainakin muutaman päivän sisällä julkaisusta. Mitään vanhaa materiaalia en siis tässä osiossa julkaise. Katsotaan pystynkö pitämään tämän :)

Tämä ensimmäinen kuva tosin on reilun viikon takaa, mutta lähden liikkelle sillä, koska tarkoitukseni oli aloittaa tämä "päivän kuva" tuolloin.

Ystäväni ajoi viime talvena hevoskuljetusautolla lievästi ulos tieltä ja tietenkin juuri sähkötolpan kohdalla. Autossa ohjaamon oikea nurkka muotoutui uudestaan, mutta henkilö- tai eläinvahinkoja ei onneksi tullut. Kuljettajakin kärsi lähinnä henkisiä vammoja.

Tässä autoa muotoillaan takaisin sellaisen kuntoon, että ajaminen ja hevosten kuljettaminen olisi jälleen mahdollista.

Tekniikasta kiinnostuneille tiedoksi, että kuvasin Nikon D700 kameralla, jossa oli objektiivina käsitarkenteinen Nikkor 35 mm f/1.4 Ais. Valotin aukolla 2, ajalla 1/1000 s ja ISO-arvolla 640.

Digikamera tämäkin, Sinar P3

Sinarista tulee mieleen, ainakin ikäpolveni kuvaajille, palkkikamera. Eikä mikä tahansa palkki, vaan hyvä sellainen. Sinar valmistaa edelleenkin palkkikameroita, sillä maailmaan mahtuu tänäkin päivänä vielä jokunen laakafilmiä käyttävä kuvaaja. Näin digiaikana valikoimiin kuuluu tietenkin palkkikameran digitaalinen versio.

Digitaaliseen kuvaamiseen tehty Sinar P3 on perusrakenteeltaan samanlainen kuin P2, joka on filmikamera. P3-mallissa etu- ja takalauta ovat filmimallia pienemmät. Takalautaan voi liittää kokeilussa olleen erittäin kätevän liukuvan adapterin, jolla tähyslasin ja digiperän paikkaa saa vaihdettua näppärästi. 

Palkkikameraa käytetään kuvauksissa, joissa perspektiiviin ja terävyyalueeseen halutaan vaikuttaa parhaalla mahdollisella tavalla. Palkkikamerassa etu- ja takalautoja voi kääntää, siirtää ja vääntää täysin toisistaan riippumatta. Liikevarat ovat runsaat ja ensimmäisenä rajana tulee yleensä vastaan objektiivin piirtoympyrä, mutta joskus myös palje rajoittaa haluttuja kameran asentoja.

Järjestelmäkameroiden perspektiivinkorjausobjektiiveihin ( kyllä suomen kieli on kaunista joskus ) verrattuna etuna on suuremmat liikeradat sekä molempien lautojen toisistaan riippumaton liikuttelumahdollisuus.

Sinarissa kaikki liikuvien osien säätelyt tehdään pyöriviä säätimiä käyttämällä. Näin kameran liikkeiden hallinta on täsmällistä. Sinarin säätimet toimivat hienosti ja mekaaninen laatu on ensiluokkainen.

Etulaudalla säädetään terävyystason asentoa ja takalaudalla säädetään perspektiiviä. Jomman kumman laudan asennon muuttaminen yleensä vaatii myös toisen asentoon korjauksia ja aina sopivan yhdistelmän löytäminen ei ole helppoa.

Filmipalkin isolta tähyslasilta oli luupilla suhteellisen helppo tarkistaa tarkennus, mutta Sinar P3:n tähyslasi on palkkikameralle pieni ja siinä on liian monta merkintää erikokoisille kuville ja digiperille. Tietokoneen näytöltä näkee rajauksen ja lopullisen tarkennuksen parhaiten. 

Sinar P3 on käytännössä studiokäyttöön tehty eikä kokeilussa olleella kameralla edes voinut kuvata ilman verkkovirtaa. Digiperäksi käy sovitteella mikä tahansa keskikoon digiperä ja kokeilukamerassa oli Sinar Emotion 75 LV 33 megapikselin perä. Digiperä toimii omalla akullansa, mutta objektiivin suljin tarvitsee virtalähteen.

Sinar kulkee matkalaukun kokoisessa tukevassa laukussa, jonka avatessaan ensimmäinen ajatus on: Hirvee kasa roinaa, miten tää kasataan?!!! Alkuhämmenyksen häivyttyä homma selkenee ja Sinar on melko nopea kasata kuvauskuntoon. Kamerajalusta pitää olla tukevaa sorttia, sillä palkki painaa jokusen kilon kuvausvalmiina ja ilman jalustaa kuvaamista ei kannata edes miettiä.

Kuvaaminen on oikeastaan hyvinkin helppoa. Pitää vain muistaa avata himmennin tarkennusta varten ja ennen kuvaamista taas himmentää kuvausaukolle. Suljin menee auki ja kiinni automaatisesti, kun joko tähyslasi tai digiperä on paikallaan. Ehdottomasti oikea tapa on kuvata suoraan tietokoneelle, jolloin kuvaa voi tarkastella kunnolla isolta näytöltä.

Palkkikameralla kuvaaminen monen vuoden jälkeen oli hauska kokemus ja tällainen kamera olisi mukava omistaa. Tietynlaiset kuvat on vaan niin paljon helpompi tehdä palkilla. Hintaa kertyy kuitenkin sen verran, että aivan satunnaista käyttöä varten ei Sinaria viitsi ostaa. 

Kokeilussa olivat seuraavat laitteet: 

Sinar P3, hinta 3900 euroa 

Sinaron Digital 4.5/45 mm CMV objektiivi 2500 euroa

Sinaron Digital macro 5.6/120 mm CMV objektiivi 2000 euroa

Sinar Emotion 75 LV digiperä 18 000 euroa

SB eMotion / Hasselblad adapter kit 1000 euroa

Focusing magnifier luuppi 550 euroa

Sliding adapter 100 HB-V 2700 euroa

Mainitut hinnat ovat ilman arvonlisäveroa. Kauppaa voi mennä hieromaan Studiovarustamoon.

Tässä muutama Sinarilla kuvattu tuotekuva, jotka toivottavasti havainnollistavat hieman palkkikameran tarjoamia mahdollisuuksia. Alimmassa kuvassa kameran säädöt olivat nollilla. Keskikuvassa kallistin etulautaa eteenpäin. Yläkuvassa käänsin etulautaa oikealle ja kallistin taaksepäin. Kaikki kuvat on otettu samalla aukolla, joka oli muistaakseni noin 8. Objektiivi oli yllä mainittu 120 mm macro.

Vasemmalla digiperä kuvausasennossa ja oikealla tähyslasi tähtäysasennossa.

Sinarin mekaaninen laatu on upeaa ja säätimet toimivat unelmasti.

Kesäkokki

Olen viime aikoina tehnyt pari mielenkiintoista kuvausta, joista haluaisin kertoa täällä blogissa, mutta minun pitää ensin odottaa asiakkaan lupaa. Odotellessa pitää tyytyä hieman vanhempiin tapauksiin, joista tämä kesäkokki sopii tähän vuodenaikaan oikein hyvin. Tein tämän kuvauksen osapuilleen vuosi sitten ja kuvat julkaistiin Yhteishyvä-lehdessä numerossa 6 / 2008. 

Piti siis tehdä kesäisen näköisiä grillauskuvia kesäkuun lehteen. Ongelmana oli Suomen kevätsää, joka huhtikuussa ei tarjoile kovin kesäistä väripalettia. Sovittuna kuvauspäivänä oli tietenkin pilvistä, mutta onneksi ei sentään satanut. 

Kuvauspaikaksi oli valittu Lauttasaaren uimaranta, jonne kannoimme grillin ja muut rekvisiitat. Kuvausta varten pystytin rannalle kaksi salamaa, koska tarkoitukseni oli luoda edes jonkinlainen kesätunnelma kuvaan. Toinen salama on vasemmalta sivuvastaisesti ja toinen oikealta sivumyötäisesti. Sähköt Elinchromen lamppuihin sain läheisestä kerrostalosta noin 50 metrin roikalla. 

Kuvakulman yritin valita niin, että taustalla näkyisi mahdollismman vähän lehtipuita, koska lehtiä ei vielä ollut. Kokki Tommi Leppälä halusi pitää takin päällään, joka oli asiakkaan mielestä ok eikä minullakaan sitä vastaan ollut. Ehkä teepaita olisi lisännyt kesätunnelmaa.

Käytin 1/200 sekunnin suljinaikaa, koska halusin mahdollisimman ison kuvausaukon, mutta siltikin jouduin tyytymään aukkoon 5.6. Aukko 2.8 olisi ollut parempi, mutta mainitulla suljinajalla se ei ollut mahdollista. Takaa tulevassa salamassa on pelkkä heijastin, koska halusin simuloida auringonvaloa. Edestä tuleva valo on pehmennetty sateenvarjolla. 

Yksi kuva käytettiin lehden kannessa ja pari jutussa lehden sisällä.

Tulostusta tulossa

Olen vedostanut märkäpimiössä vuosien mittaan melkoisen kasan valokuvia. Pimiötarvikkeet ovat minulla vieläkin tallella, mutta alan epäillä, että tässä elämässä en niitä taida tarvita enään. 

Vedostaminen kiinnostaa kuitenkin, varsinkin mustavalkoisten tekeminen, mutta en omista tarkoitukseen sopivaa tulostinta. Olen päättänyt ottaa selvää siitä kuinka haastavaa hyvän mustavalkoisen vedostaminen nykytekniikalla on.

Saan ensi viikolla kokeiluun HP Photosmart Pro B9180 tulostimen, joka noin 600 euron hinnallaan on ihan tavallisen ihmisen ulottuvissa. Raportoin digivedostamisen tuloksista ja HP:n suorituskyvystä täällä blogissa heti, kun saan ensimmäisenkin kelvollisen vedoksen aikaan.

Uusi Nikon

En tavallisesti julkaise tuoteuutuuksia, koska niistä on aivan tarpeeksi tietoa muuallakin, mutta ilmoitan nyt kuitenkin, että Nikon D5000 järkkäri on ilmestynyt. Samalla julkaistiin uusi laajakulmazoomi 10 - 24 mm pikkukennoisille kameroille.

Uusien kameroiden julkaisua edeltää aina villi huhumylly ympäri internettiä. Huhublogit ovatkin varsin hauskaa luettavaa, koska huhuja saadaan aikaan aivan mistä tahansa. 

Kun Nikonin sivut ovat alhaalla vaikkapa Mosambikissa, niin siitä voi päätellä, että jotakin on tekeillä. Jos taas Canonin 35 mm objektiivi on tilapäisesti loppu filippiiniläisen verkkokaupan valikoimista, niin siitäkin voi vetää johtopäätöksen, että varmaan joskus jotain on tulossa tilalle. 

Ihan iltapäivälehtien veroista sisältöä ja välillä mukavasti viihdyttävää, kieltämättä.

Tulossa Sulantoblogiin

Tännekin on tulossa ihan viihdyttävää sisältöä, nimittäin tilttiä ja shiftiä. Olen koekuvannut Sinar P3 palkin, jossa oli kiinni Sinarin 33 Mp digiperä. Juttu tulee tällä viikolla. 

Samaan aiheeseen liittyy Nikonin PC-E objektiivit, joista on tulossa myös juttu. Edelleen samaa aihetta on Hasselbladin tilt-shift adapteri, jolla tavalliset Hasselin kakkulat voi muuttaa perspektiivin korjaukseen sopiviksi. Tästäkin tulee juttu, jossa on mukana Hasselin uusi 50 Mp digitaalikamera.

Satasen objektiivi

Kuvaaja, jolla on sadan euron budjetti objektiivin ostoon ei voi olla kovin valikoiva. Uusia ei tuolla hinnalla ole tarjolla kuin pari ja loittorenkaatkin maksavat enemmän vaikka niissä ei yhtään linssiä. Käytettynä sen sijaan saattaa satasella tehdä jopa löytöjä. 

Ostin käytetyn Nikkor 28 mm f/2.8 Ai objektiivin, joka on käsittääkseni peräisin 70-luvun lopulta. Maksoin kakkulasta tasan sata euroa ja sillä hinnalla sain kohtuullisen siistin yksilön. Muovia ei tästä objektiivista löydy ja kaikki toiminnot ovat todella täsmällisiä, paitsi tarkennus, joka on vuosien käytön jälkeen hieman löystynyt. Klappia ei ole missään kohdassa eikä helinöitä kuulu, mutta ajan patina näkyy juuri sopivasti.

Montakohan nykyajan muoviobjektiivia on käytössä vielä vuonna 2039? Veikkaan, että ei kovin montaa, mutta ostamani käytetty, tällä hetkellä n. 30-vuotias, Nikkor saattaa hyvinkin pelittää vielä ainakin toiset 30 vuotta. Nikonin klassikko-objektiivit on ihan oikeasti tehty kestämään kunnon käyttöä ainakin yhtä kauan kuin kuvaajakin.

En ole koskaan aikaisemmin omistanut 28 mm kiinteäpolttovälistä objektiivia, mutta olen lukenut, että optiselta suorituskyvyltään 28 milliset Nikkorit ovat aivan käyttökelpoisia. Nyt, kun olen uudella käytetylläni kuvaillut, niin olen itsekin sitä mieltä, että varsin käyttökelpoinen laite.

Terävyys sekä kontrasti ovat erinomaiset jo täydellä aukolla ja ainoastaan kuvan äärimmäiset nurkat ovat joissain tilanteissa pehmeät, joka johtuu siitä, että terävyystaso ei ole suora. Ylinnä olevasta kuvasta näkee terävyystason kuperuuden hyvin. Hevosen pää on terävä, mutta myös aita on terävä kuvan alanurkissa. Kuva on otettu aukolla 2.8. 

Suorituskyky paranee luonnollisesti himmentämällä ja aukolle 8 mennessä kuvan nurkatkin ovat terävät. Vastavaloakin klassikko sietää kelpolailla ja kromaattiset aberratiot ovat lieviä sekä sellaista lajia, joka on helppo korjata kuvankäsittelyllä.

Huonoa sanottavaa ei juuri ole. Objektiivi ei toimi täysautomaattivalotuksen kanssa ja tarkennukseen pitää käyttää sormilihaksia, mutta kumpikaan ei haittaa minua. Satanen ei ole paljon hyvästä objektiivista ja hinta kohtaa laadun tässä lähes täydellisesti. Pieni koko on myös hyvä ominaisuus.

Käytettyjen markkinoilla tavaran saatavuus vaihtelee ja niin tekee hintakin, mutta tällaisia objektiiveja on hyvin saatavilla ainakin ulkomailta. Ebayta seuraamalla varmasti löytää sopivia yksilöitä niin hinnaltaan kuin kunnoltaankin.

Objektiivin uudempi Ais-versio on kuulemma vieläkin parempi suorituskyvyltään, joten sitäkin voinee suositella tässä kokeillun Ai-version ohella.

Yllä muutama otos klassikolla sekä tuotekuva itse laitteesta. Kuvia on vedostettu Lightroomissa eivätkä värit ja sävyt ole suoraan kamerasta.

Objektiivit on myyty

Kaupittelin paria objektiivia täällä blogissa jokin aika sitten. Olen myynyt molemmat, joka tiedoksi kiinnostuneille ostajaehdokkaille. Ei siis kannata kysellä enään.

Liika on liikaa

Aina niin mainion TOPin kautta törmäsin mielenkiintoiseen juttuun, jossa käsitellään Tanskassa sattunutta valokuvaaja Klavs Bo Christensenin diskaamista sikäläisessä vuoden lehtikuvat kilpailussa. Syynä diskaamiseen oli liiallinen kuvankäsittely.

Kuvaesimerkit ovat kyllä aika äärimmäisiä, mutta ei Christensen kuitenkaan ole lisäillyt tai poistellut kuvista mitään, jos kontrastin ja värien lisäilyä ei lasketa. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että kuvajournalismin täytyy olla rehellistä ja kuvien aitoja, mutta mikä sitten on aitoa? 

Vanha esimerkki sanoo, että jo kuvakulman ja rajauksen valinta on eräänlaista totuuden muokkaamista. Siinä kuvaaja valitsee mitä hän haluaa näyttää katsojalle.

Valotuksen huolellisella valinnalla kuvastilanteessa kuvaaja voi saada kuvassa näkymään haluamiaan asioita. Salamavalolla kuvaaja voi korostaa jotakin asiaa kuvassa, jos niin haluaa. 

Nykyään kuvien värejä ja ilmettä voi muovailla helpommin kuin ennen digitaalista aikaa, mutta kyllä filmien ja niiden käyttötavan valinnallakin pystyi huomattavasti vaikuttamaan lopputulokseen. Diafilmin prässääminen parilla aukolla nosti kummasti kontrastia ja värikylläisyyttä muista tekniikoista puhumattakaan.

En tässä mitenkään puolustele Christensenin kuvia, joista osa on ihan komeita, mutta mihin raja sitten vedetään? Jos kuvaan suoraan jpg-kuvia, niin mihin asentoon saan laittaa kamerani kontrastin ja värikylläisyyden, jotta kuvani ovat aitoja ja rehellisiä? Jos kuvaan raakana, niin pitääkö esim. Lightroomiin laittaa joku journalismiasetus, jossa säätövarat ovat tavallista pienemmät?

Ehkä se kuuluisa maalaisjärki auttaa tässäkin. Osa Christensenin kuvistakin näyttää miltei paremmilta hieman lievemmillä sävyillä ja voi olla, että tässä esimerkissä kuvaaja meni hieman liian pitkälle. Liika on liikaa.

Yllä Panasonic LX-1 kameralla kuvaamani otos, josta kaksi versiota. Ylempi on suoraan kameran jpg-kuva ja alempi on sama jpg, jota olen Lightroomissa hieman tuunannut.

Automaatilla vai ei?

Ennen vanhaan, ennen digitaalisia kuvantallentimia valonmittauksen opetteleminen oli tärkeämpää kuin nykyään. Toki valon mittaaminen ja koko asian ymmärtäminen on edelleenkin yksi valokuvaamisen perusasioista, mutta nykyajan kamerat välittömine palautteineen mahdollistavat entistä enemmän kuvaamisen niillekin, joita syvempi asioihin perehtyminen ei kiinnosta.

Filmiaikoina valon säätelyyn käytettiin suljinaikaa ja himmentinen aukkoa. Periaatteena oli, että filmille pitää aina päästää saman verran valoa tietyn herkkyisellä filmillä. Jos vallitsevaa valoa oli paljon, niin käytettiin pientä aukkoa ja mahdollisesti vielä lyhyttä suljinaikaa. Hämärässä piti käyttää isoa aukkoa ja ehkäpä sen lisäksi vielä pitkää suljinaikaa. Nämä aikojen ja aukkojen eri yhdistelmät olivat välttämättömiä ja mahdollistivat sen, että filmille päästettiin aina saman verran valoa.

Kokemuksen myötä kuvaaja oppi asettamaan oikeat valotusarvot kameraan näppituntumalla, kun kamerassa oli tiettyä filmiä sisällä.

Nykyään mukaan on tullut kolmas valotuksen säätöön vaikuttava tekijä, nimittäin kameran herkkyysarvo. Varsinkin uusissa järjestelmäkameroissa herkkyyden muuttaminen vaikuttaa hyvin vähän kuvan kohinaan tai sävyalaan, joten herkkyyttä voidaan hyvin käyttää valotuksen säätöön aukon ja suljinajan rinnalla. 

Sitä paitsi aukon ja suljinajankin muutokset vaikuttavat muuhunkin kuin pelkästään valon määrään. Pitkillä suljinajoilla tärähdysvaara kasvaa ja himmeninaukon muuttaminen vaikuttaa syväterävyyden lisäksi objektiivin terävyyteen ja kontrastiin.

Herkkysarvon säätämistä ei mikään valmistaja ole vielä mielestäni kovin hyvin soveltanut käytäntöön. Parhaat käytännön sovellukset aiheesta ovat erilaiset auto-isot, jotka säätävät herkkyyttä automaattisesti tietyissä rajoissa. 

Nikon D700 on ensimmäinen omistamani kamera, jossa on auto-iso mahdollisuus ja tässä kamerassa ominaisuus pääsee oikeuksiinsa, koska kuvan laatu pysyy hyvänä varsin korkeillakin herkkyyksillä. Auto-isolla saa hyvinkin ainakin neljän aukkovälin säätövaran.

Vanhan ajan kuvaaja kun olen, niin käsisäädöt ovat mielestäni ainoa oikea tapa valotella kuvia miltei kaikissa tilanteissa. Uudella Nikonillani olen kuitenkin kokeillut kuvata aukon esivalinnalla niin, että auto-iso on toiminnassa. Tämä on erittäin miellyttävää, koska suljinaika pysyy asettamani arvon nopeammalla puolella siihen asti kunnes ISO-arvo on saavuttanut asettamani korkeimman sallitun arvon.

Niin mukavaa, mutta kuitenkin epämukavaa. Tällaisessa kuvaamisessa käy hyvin nopeasti niin, että tuntuma koko valotusprosessiin häviää. Vähän niin kuin kuvaisi täysautomaatilla. Perinteisessä täysautomaatissa kamera säätelee aikaa ja aukkoa, mutta nyt säätyvät aika ja iso.

Esimerkkinä mainittakoon, että kuvasin illalla ulkona joitakin kaupunkinäkymiä käsivaralta. Ehdin kuvata kymmenkunta ruutua kunnes huomasin, että kamera oli käsisäädöllä, mutta valotus oli säätynyt itsestään isoa muuttamalla. Luulin kuvanneeni aukon esivalinnalla, joten en kiinnittänyt huomiota tarpeeksi etsimessä näkyviin tietoihin. 

Automaattinen herkkyydensäätö on joissakin tilanteissa todella hyvä apu, mutta taidan kuitenkin säädellä ajat, aukot ja isot enimmäkseen käsin, koska haluan säilyttää sormituntuman kuvaustapahtumiin. Tai paremmin sanottuna, en halua kadottaa sormituntumaa, jonka olen vuosien mittaan oppinut.

Potretti teollisuusmiljöössä

Kuvasin viime viikolla Talouselämään miljööpotretin metallialan yrityksen omistajasta. Teollisuus- ja konepajatilat ovat mielenkiintoisia paikkoja vierailulle, varsinkin jos sattuu olemaan kiinnostunut koneista ja laitteista. Tällaiset tilat ovat kuvaamiseenkin mainioita, koska ne ovat pullollaan hyvää rekvisiittaa.

Tässä tilauksena oli yksi kuva, mutta kuvasin muutaman version, jotta taittajalla olisi valinnanvaraa. Teknisesti tämä ei ollut kovin vaativa suoritus, sillä selvisin yhdellä salamalla, jonka valon yhdistin vallitsevaan valaistukseen.

Kohde, eli henkilö on valaistu yhdellä Canon EX430 salamalla, joka on heijastettu sateenvarjosta. Salama on käsisäädöllä, muistaakseni 1/8 teholla ja väläytys Multiblitz radioilla. Salamassa on kääntösuodatin, joka muutta salaman valon keinovalon väriseksi.

Säädin Nikoniin riittävästi herkkyyttä, jotta voisin kuvata tarpeeksi lyhyellä valostuajalla pelkäämättä tärähtäneitä kuvia. Ylempi kuva on kuvattu valotettu aukolla 3.5 valotusajalla 1/125 ja ISO 1000 herkkyydellä. Alemmassa kuvassa valotusaika on sama, mutta aukko on 2.8 ja ISO 640.

Lehdessä oli painettuna parin palstan pikkukuva, joka ei ollut kumpikaan ylläolevista, mutta pidän näistä enemmän, joten julkaisen ne tässä.

Objektiivien historiaa hieman

Eilinen aprillipilani oli kohtalaisen onnistunut kommenteista päätellen. Ihan oikeista objektiiveista, niiden historiasta ja suunnitteluperiaatteistakin on kiinnostavia juttuja täällä. Nuo jutut ovat yhden merkin tuotteista, mutta silti suositeltavaa lukemista, jos tekniikka kiinnostaa.

Nikkor ED AF-S VR 24 - 80 mm f/1.8 G

Nikon on julkaisemassa uuden normaalizoomin, jonka valovoimasta ei pitäisi olla valittamista kenelläkään. Uutuus on polttoväliltään 24 - 80 mm ja valovoima on huimat 1.8, joka päihittää monet kiinteäpolttovälisetkin. Objektiivi julkistetaan virallisesti toukokuussa, mutta pääsin käpälöimään viimeisen asteen prototyyppiä, joka vastaa käytännössä tuotantoversiota.

Nikonin optiikkaosaston tuotekehitysjohtaja Hito Maztumoto on kiertämässä Euroopassa Nikonin maakonttoreita ja poikkesi myös Suomessa. Matzsumotolla oli mukanaan uuden objektiivin prototyyppi, jota sain ihmetellä. Objektiivilla otettuja kuvia en saanut ottaa mukaani, koska tuotantomalliin saatetaan tehdä vielä jotain hienosäätöjä.

Uudessa Nikkorissa on käytetty nanokidepinnoitetta uloimman linssin sisäpinnalla. Objektiivissa on käytetty kahta asfääristä linssiä ja peräti neljää ED-lasista elementtiä. Zoomin rakenne on hyvin erikoinen, sillä polttovälin muuttaminen ei vaikuta ulkoisiin mittoihin lainkaan. Suodinkierrettä ei ole, koska etulinssin halkaisija on 95 mm. Linssin suojana on superteleistä tuttu kiinteä suojalasi, joka on erikoiskovaa optista lasia. Tarkennusmoottori on tietenkin äänetöntä mallia. Kuvanvakaaja on erityisesti tätä objektiivia varten viritetty ja Nikonin mukaan antaa 5 aukon hyödyn.

Kuvasin kuitenkin joitakin kuvia ja sain katsella otoksiani Suomen Nikonin tiloissa olleella tietokoneella. Olin vaikuttunut uutuuden optisesta pätevyydestä, sillä ainakin nopeasti ottamani testikuvat olivat terävyydeltään loistavia. Täydellä aukolla piirto ja kontrasti näyttivät todella hyviltä. Mahtava valovoima yhdistettynä tehokkaaseen kuvanvakaajaan mahdollistaa aivan uudenlaisen kuvaamisen, johon millään aikaisemmalla zoomilla ei ole ollut mahdollisuutta.

Pieni miinus tulee isohkosta koosta, joka sai oman 24 - 70 milliseni näyttämään melko pieneltä. Isot linssit kasvattavat painoa ja ulkohalkaisijaa, mutta joissakin olosuhteissa valovoimaa ei päihitä mikään. Tästä tulee monelle ammattilaiselle uusi normaalizoomi, jota ei malta kamerasta irrottaa.

Uutukaisen tulevasta hinnasta eivät osanneet ( lue halunneet ) vielä kertoa mitään, mutta ainahan valovoimasta on saanut maksaa. Kauppojen hyllyllä uutta zoomia näkynee loppukesästä. Ennakkotilauksia ei oteta eikä tiedusteluihin vastata näin aprillipäivänä.